Otteita Markku Pölösen ajatuksista humanismin voimasta arjessa. Kuopion kesäyliopiston yleisöluento Varkaudessa 15.3.2011.
Elämässä ja elokuvassa on erilaisia janoja. Janoilla on alku, keskikohta ja loppu. Kultainen leikkaus sijaitsee 90 minuutin elokuvassa poikkeuksetta kuudenkympin kohdalla. Jotain suurta ja jännittävää tapahtuu...
Elämä menee kaaressa. Meille on syntymässä ajateltu kaunis elämänkaari. Elämä menee kuitenkin pressun alla. Paras elokuva syntyy siten, että on voimakas alkusysäys, jonka jälkeen tilanne rauhoitetaan. Toistuvia sykäyksiä ja sitten loppuilotulitus, joka päättyy säteilyyn ja säkenöintiin. Suomalaiseen geeniperimään on istutettu tähtitaivas. Metsänuotio. Ne sykähdyttävät.
Arjen humanismia on, että vaikka elokuvan kaikki osatekijät ovat kohdallaan ja parhaita mahdollisia tekijöitä, niin valmis elokuva on kuitenkin kuollut. Ihmisryhmän hyvä energia katoaa avaruuksiin ja jää vain pelkkä kotelo. Porukan yhteinen toiminta on pienistä asioista kiinni, mutta silloin kun yhteishenki on hyvää, sitä ei tarvitse erikseen suojella.
Humanismissa ei ole niin väliä mihin uskoo, tärkeintä on suvaitsevaisuus.
Medialukutaito olennaista nykynuorille. Väkivalta ei aiheuta väkivaltaa, jos lapsen perusturvallisuus on vakaalla pohjalla. Jos perusturvallisuus järkkyy ja siihen sekoitetaan jotenkin kemikaaleja, voivat myös väkivaltaiset elokuvat antaa vaikutteita.
Draama kouluaineena ymmärretään liian suppeasti. Kouluissa opettajat ovat liian kilttejä -epäonnistumisia pitäisi opettaa. Draama tarjoaa irtaantumisen arkielämästä. Koulutettu juntti ei usko mihinkään mitä ei voi mitata. Jos on oikein ja kohtuullista tavoitella onnea, niin miksi vain lukutaidottomat hymyilevät tässä maailmassa? Draama on ihmisenä elämisen opettamista!
Pakkanen tulee ja tappaa! Pelätään synnytyslaitokselta krematorioon. Suomalaiset elävät syksyssä, jossa tulee väistämättä pakkanen.... Julkinen häpeä on pahempi kuin kuolema. Näyttelijät työstävät epäonnistumisiaan uskomalla siihen, että seuraava rooli sopii itselle paremmin.
Pönöttäminen. Kuka haluaa pönöttäjäksi? Varsinkin jos pönöttäminen vie koko tilan? Lapsen luontainen tutkiminen ja leikkiminen katoaa? Sisäinen pönöttäjä katoaa vessanlattialla selällään ketarat pystyssä sanomalla vuf vuf. Kokeile :)
http://www.youtube.com/watch?v=i7hzyr0tttU
Freedom by Jonathan Glazer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti